7. elokuuta 2017

Harmaita hiuksia kattauksesta

Mitä, miten, miksi, miksi ei?!

Niinpä niin. Luulisi kattauksen olevan simppeli juttu. Sitä vaan laitetaan lautasliina, aterimet, lasit ja kukat pöytään ja siinä se.

Mutta ei.

Damn you Pinterest! :D




Miten sitä tietää paljonko tavaraa siihen pöydälle mahtuu... Siis ihan oikeasti. Niin, että siinä mahtuu mukavasti vielä istumaan ja olemaankin. Ja mistä tietää, että kaikki hienot ideat sopivat yhteen? Että mennäänkö sitä sitten vaan riskillä ja hommataan kaikkia asioita, ajatellaanpa vaikkapa kaitaliinoja, riittävästi vaikket tiedä edes sopiiko se yhteen muiden koristeiden kanssa? Ostetaanko keskelle pöytiä timantteja, vaikka on kaitaliina? Mistä sellaisen pitsisen kaitaliinan löytää kohtuuhinnalla?



Ja mistä varmaksi tietää montako pöytänumeroa tarvitaan ja montako metriä pöytäliinaa tarvitaan? Pitääkö nyt jo tehdä alustava pöytäjärjestys? Miten kukaan pystyy järkevästi merkitsemään kaikki tällaiset asiat muistiin yhteen ja samaan paikkaan, josta niitä on helppo selata myöhemmin? Mulla kaikki on nyt neljässä eri paikassa! Haha! 

Mitenkä sitten niiden juomien kanssa? Katetaanko pöytiin viinit ja vedet, vai onko juomille oma pöytä? Montako kukka-asetelmaa/-kimppua pöytiin on järkevää laittaa? Onko kynttilät tyhmiä kesähäissä? Miten lautasliina on järkevää taitella, jos pöytään tulee kaikille myös info/tehtävä -lappu?



Ja loppukaneettina todettakoon, että keltainen on aika vaikea teemaväri. Kaikesta tulee mieleen heti pääsiäinen. Tai sitten juuri niitä asioita ei ole keltaisena, jotka haluaisin. Mur.

28. heinäkuuta 2017

"Pitäiskö sun blogata hääjärjestelyistä?"

Niin. Pitäisköhän...? ;)

Tänään töissä lounastauolla juteltiin kollegoiden kanssa meidän hääjärjestelyistä. Lähinnä siitä, että mitä kaikkea on jo valmiina ja millaista ohjelmaa voisi häissä olla.

Toinen työkaverini sitten kysyi yhtäkkiä, että pitäiskö näistä blogata. :D Jostain syystä en halunnutkaan kertoa, että joo, mulla on blogi! Tuli jotenkin vahvasti sellainen olo, että mitä jos en jaksakaan postailla mitään... Mun kollegat oli kuitenkin niin vakuuttuneita siitä, että ideoita riittäisi vaikka kuinka, että he jo ideoivat millaisia "karu totuus häiden järjestelyistä" -postauksia voisi tehdä. Haha!



Muutama meillä vastaan tullut karu totuus häistä:

  1. Budjetti venyy aina. Piste. Tavalla tai toisella.
  2. Miestä ei oikeastaan kiinnosta yksityiskohdat. Kunhan on kirkko, ruokaa ja juomaa, niin hyvä on.
  3. Hermot palaa vähintään kerran viikossa johonkin "elintärkeään" asiaan, kuten vieraslahjalaatikot, viirit, kaitaliinat tai photobooth.
  4. Miestä ei kiinnosta, mutta hänellä on kuitenkin mielipiteitä, joista ei voi joustaa.
  5. Jollei anoppi ärsytä kommentoimattomuudellaan, niin se on morsiammen äiti, joka kommentoi ihan liikaa.
  6. Netistä tilatessa vähintään 3/10:stä on jollain tavalla erilainen kuin tilatessa kuvittelit. 
  7. Pinterest osaa olla hyvinkin ärsyttävä kaikkine ideoineen. Ja niitä kun kaikkia ei millään pysty toteuttamaan, niin tekee mieli järjestää toisetkin häät toisella teemalla.
  8. Kaasojen ja bestmanien rooli on yllättävän vaikea määrittää ennen hääpäivää. Varsinkin kun niistä on erimielisyyksiä.
  9. Häämekko-ostoksille mentäessä on hyvä varautua tietyin asioin, kuten hyvät alusvaatteet, hiukset nutturalle ja selvä kuva tyylistä jota haet. Muuten vastaat kysymykseen mitä olette hakemassaa vain simppelisti: öööh.
  10. Laihdutusprojektista häiden järjestämisen yhteydessä on turha haaveilla.

15. heinäkuuta 2017

Häälook

Siinä on pulma mikä ahdistaa, pelottaa, jännittää, mietityttää ja mitä suunnitellaan ehkä eniten kaikesta.

Minä kun oon plus kokoinen. Eli siis läski. Niin tuo mekkoasia on kaikken hermostuttavinta.Onko missään edes niin isoja sovitusmekkoja, että saisin edes yhden mekon päälleni? Ja olisiko se sitten siinä? Olen repinyt tämän vuoksi hiuksia päästäni.

Yritin aloittaa dietinkin. Ajattelin, että tässä on hyvä projekti laihduttaa. Mutta arvatkaapa onnistuuko moinen kaiken muun häästressin ja muun hektisen elämän pyörteissä? No ei kovin hyvin ole mennyt...

Tartuin sitten siskoani kädestä tällä viikolla kun hän tuli kylään meille perheineen ja kävelimme ensimmäisestä vastaantulevasta hääpukuliikkeen ovesta sisään. Ajattelin, että koska ollaan siskon kanssa tosi läheisiä ja aina tsempataan toisiamme, niin hänen kanssaan olisi helpompaa lähteä kokeilemaan niitä kammoksuttavia morsiusmekkoja. Mua jännitti ja kauhistutti katsoa kaikkia niitä valkoisia mekkoja. Sovitusaikoja ei ollut sille päivälle, joten hiplasimme vain muutamia mekkoja ja jatkoimme matkaa. 

Kävimme kolkuttelemassa parin liikkeen ovilla, kunnes Fleur d'orange -nimisestä liikkeestä meille sanottiin, että mekkoja voi sovittaa vaikka heti. Jännitykseni sujahti samantien kattoon! Se fiilis oli ihan jäätävä kun tiesi, että kohta mulla on joku kolttu päällä! Haha!

Myyjä valitsi rekeistä pukuja vain katsomalla mua ja kysymällä onko jotakin kriteerejä. Ja menin ihan kipsiin! Hah! En osannut sanoa mitään myyjälle! Saatiin sitten sanottua siskon kanssa, että ei laahusta ja pitsiä pitää olla ja saa kimaltaakin. Valittiin neljä pukua. Sain pukukoppiin... pukuhuoneeseen... pukutilaan... enivei.. sain pukea päälle vannehameen ja sitten ekan puvun.

Eka puku oli mulle valehtelematta ainakin kolme numeroa liian iso! Enkä voinut olla virnuilematta sen vuoksi! Puku oli myös aivan toisen mallinen kuin olin kuvitellut. Se oli nimittäin trumpettimallia eli aika vartalonmyötäinen. JA se tuntui hyvältä. Uskomatonta. Se fiilis kun sain ekan morsiuspuvun ylleni oli ihan käsittämätön. Puku ei ollut The Puku, mutta virnuilin silti siskolleni kuin mikäkin idiootti. Haha!

Kuva Pinterestistä. Tämä oli yksi kokeilemistani puvuista (Luxuar 2540).

Kun me lähdettiin liikkeestä puhkesi kupla siitä ihanuudesta ja tajusin juuri suututtaneeni toisen kaasoni ja äitini. He eivät olleet näkemässä sitä hetkeä kun puin ekan morsiuspukuni päälleni. Sitä riemua, jonka toi se olo, kun sovituspuku mahtui mun päälle. Mulle tuli ikävä morkkis siitä. Enkä ole vielä kertonut kummallekaan pienestä sovitusretkestämme. Eikä mulla ole hajuakaan miten siitä aijon heille kertoa.

Mulla on myös kuvia niistä puvuista olemassa, mutta ne ovat niin hirveitä, etten halua niitä täällä julkaista.Haha! Ehkä seuraavalta sovituskerralta saadaan julkaisukelpoisia kuvia. Mikäli sikäli liikkeessä saa kuvata! Se kun ei ilmeisesti ole itsestäänselvyys... Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta ei...

Seuraava morsiusmekkojen sovitus hetki on tulossa syyskuussa Morsiusgalleriaan, jonne näillä näkymin ovat tulossa mukaan molemmat kaasot, äiti ja anoppi. Tuo jännittää vieläkin, vaikka se eka mekko onkin jo sovitettu. Tuolla tulee olemaan niin monta mielipidettä ja niin paljon odotuksia rikottavana, että huhhuh! Pitäisi kohta varmaan varailla se sovitusaika jo, että päästään juuri sinä tiettynä päivänä kun kaikille sopii. Ja pitänee etsiä jokin toinenkin morsiuspukuliike Tampereelta, jotta voidaan käydä samalla kertaa parissa paikassa.

On tää vaan niin jännää.

11. heinäkuuta 2017

Meillä on kuvaaja!

Häämme tulee kuvaamaan Rami Kuvataivaalta!

Lähdimme kuvaajaa etsimään melkein heti, sillä kuvat ovat mulle todella tärkeitä. Olisin halunnut videokuvauksenkin, mutta siihen meillä ei valitettavasti ole varaa. :( Googlettelin aluksi häävalokuvaajia ja katselin heidän portfolioitaan ja nettisivujaan kartoittaakseni heidän tyylinsä kuvata. Lähetinkin aika monelle tarjouspyyntöjä, mutta hinnat tuntuivat kovilta meidän budjettiin.


http://www.anttiekola.com/

Pyysimme muutamia tarjouksia myös Valokuvaajat.fi -palvelun kautta. Sinne käytännössä tehdään raamit, ja sitten kuvaajat tekevät tarjouksia niiden mukaan suoraan palveluun. Me sieltä bongattiin meidän kuvaaja ja saatiin sitten sähköpostitse tarkempia tietoja hänen tarjouksestaan. Neuvoteltiin Ramin kanssa meille sopiva dokumentaarisen kuvauksen paketti ja saatiinkin se meitä miellyttävään hintaan. Ramin kanssa me palaveroidaan tarkemmin kuvausasioissa syksyllä tai keväällä.

Kopteri oli yksi seikoista, joka sai mut vakuuttuneeksi, että tässä on meidän kuvaajamme. (Ei vain hinta tietysti, haha!) Katselin hänen referenssikuviaan häistä ja ihastelin upeita kuvia yläilmoista. Mulla onkin nyt toiveena saada kirkon edessä koko hääseurueesta kuva sillä kopterilla. :)

Kuva-ajatuksia olen kerännyt ihan fyysiseen kansioon ja koneelle jonkin verran. Näistä tosin pitää puhua tarkemmin Ramin kanssa sitten myöhemmin. Myöskin kuvauspaikat ovat vielä ihan täysin hakusessa. Ulkona jossain. Ehkä meren äärellä. Ehkä metsän reunassa. Ehkä voisi kysyä yhdestä kartanosta kuvauslupaa. Ajatuksia, ideoita, muttei vielä mitään varmaa. :)



http://www.anttiekola.com/


Kuvat jotka halutaan:

  1.  Morsian ja sulhanen yhdessä
  2.  Morsian yksin
  3. Sulhanen yksin
  4. Morsian kaasojen kanssa
  5. Sulhanen bestmanien kanssa
  6. Hääpari kaasojen ja bestmanien kanssa
  7. Hääpari vanhempien kanssa
  8. Morsian oman perheensä kanssa
  9. Sulhanen oman perheensä kanssa
  10. Morsian kavereiden kanssa
  11. Sulhanen kavereiden kanssa
  12. Hääpari yhteisten kavereiden kanssa
Potrettikuvat otetaan ennen vihkimistä ja siihen olen aikatauluun varannut 2h aikaa. Muita kuvia sitten otetaan juhlapaikalla jossain välissä.

Olen aika luottavaisin mielin nyt meidän kuvaussuunnitelmasta. :)



ps. Kuvat ovat googlehausta otettuja (jo kauan kauan aikaa sitten :D), pahoittelen, ettei kaikkiin ole tekijöiden linkityksiä!

3. heinäkuuta 2017

Hääpukupaniikki

Olen varmaan jokin luonnonoikku, sillä en odota hääpuvun etsimistä ollenkaan. Olen suorastaan kauhuissani. Olen ollut koko aikuisikäni ylipainoinen ja pelkään, ettei mikään mekko sovi mun päälle.





Päätin jo aika nopeasti, että ensi syksynä alkaa mekon metsästys, pidän siitä tai en, koska se mekko nyt vaan on oltava olemassa. Mukaan mekonhakuretkelle haluavat lähteä mun molemmat kaasot, äiti ja anoppi.

Äiti on todella kriittinen vaatteiden suhteen ja se pelottaa ihan kamalasti hääpukuostoksilla. Mitä jos äiti tai joku muu hääseurueesta onkin sitä mieltä ettei mikään mekko näytä kyllin hyvältä? Tai mitä jos mä en tunne oloani hyväksi missään koltussa? Saatikka, ettei mikään mekko mene mun ruhoni päälle?

Pelkään mekko-ostoksia ihan hirveästi! Onko täällä kohtalotovereita? :D

ps. Kaikki kuvat ovat pinterestistä.